Päivi Paunu and Kim Floor

Muistathan

Muistathan sä öistä tuon suloisimman Päivän ihanan sekä kauniin illan Hetken jolloin käteeni ensi kerran otit Omaasi lämpimään

Kävelimme kahden vain hetken verran Läpi puistikon poikki vanhan sillan Tuokio tuo pieni meille riitti silloin onnen antamaan

Kohtasimme keskellä ihmisten Sattumako? Ei mä tiedän sen Kohtalo toi eteemme rakkauden ja onnen maan

On onnea surukin osaltaan Se vain elämänä täytyy oivaltaa Miksi ihmisellä muuten oliskaan taito naurahataa

Kävelimme kahden vain hetken verran Läpi puistikon poikki vanhan sillan Tuokio tuo pieni meille riitti silloin onnen antamaan

Unessako kenties mä näin jo sun Siitä varmaan johtui tää tunne mun Elänyt oon ennenkin hetkisen mä pienoisen

Unta varmaan se kaikki on vieläkin Puisto, silta sekä kätes lämpimin Sekunnissa elin elämän melkein ikuiѕen

La la la la la la la la la la la… La la la la la la la la la la la… La la la la la la la la la la la la la la la la la la… La la la la la la la la la la la… La la la la la la la la la la la… La la la la la la la la la la la la la la la la la lа…

Hey, hey