Kristina Hautala

Kun kello käy

Ei enempää - ei vähempää, kun lähempää sun nähdä vain saan Vain olla tässä anna mun - luokses kerran kun jäin niin tahdon nyt näin Mut silti vain on pelkonain:

Kun kello käy, taas liian paljon se lyö On kohta päättynyt yö, taas alkaa arkinen työ Kun kello käy, niin kohta nähdä saan sen: Sua löydä viereltäin en Oi, miksi aika näin kiiruhtaa?

Ei enempää - ei vähempää, kun lähempää sun nähdä vain saan Vain olla tässä anna mun - luokses kerran kun jäin niin tahdon nyt näin Mut silti vain on pelkonain:

Kun kello käy, ja aamun kalpean tois Ei tähdet hehkuaan lois, käyt niiden kanssa sä pois Kun kello käy, niin myötä vanhenen sen Jää aika rakkauden… Oi, miksei kellot voi - seisahtaa?

Vain olla tässä anna mun - luokses kerran kun jäin niin tahdon nyt näin Mut silti vain on pelkonain:

Kun kello käy, taas liian paljon se lyö On kohta päättynyt yö, taas alkaa arkinen työ Kun kello käy, niin myötä vanhenen sen Jää aika rakkauden… Oi, miksei kellot voi - seiѕahtaа?